Kannonnokalla – työhyvinvoinnin lähteillä

Joitakin vuosia sitten huomasin viljeleväni enenevässä määrin termiä ”kannonnokka” puhuessani työnohjaus- ja valmennusasiakkaideni kanssa. Termi nousi esille muun muassa keskustellessamme työelämän moninaisista muutosilmiöistä sekä pohtiessamme keinoja riittävälle pysähtymiselle, palautumiselle, tilalle ajatella sekä sille, kuinka huolehtia niin omasta kuin organisaationkin hyvästä toimintakyvystä.

Tässä ajassa on selvästi havaittavissa, että työelämämme muutos- ja uusiutumisvauhti on kiihtynyt ja kiire sekä epävarmuus ovat lisääntyneet. Työpäivän aikana tilanteet ja käsiteltävät asiat voivat vaihtua nopeasti, saatamme toimia erilaisissa rooleissa ja erilaisten sidosryhmien kanssa. Tasapainon vaaliminen ennakoivan ja omaa työtä suunnittelevan puolen ja toisaalta hyvin nopeasti muuttuviin tilanteisiin reaktiivisemmin reagoivan puolen kanssa ei ole aina helppoa. Kiireen ja oman mielen hallinta stressinsäätelykykyineen ovat nousseet erityisesti vaativaa asiantuntija- ja esimiestyötä tekevien keskuudessa merkitykselliseen asemaan.

Resilienssiyden merkitys kasvaa
Psykologiassa käytetään käsitettä resilienssiys kuvaamaan selviytymiskykyämme muuttuvissa tilanteissa. Se tarkoittaa henkistä vahvuutta ja joustokykyä, vaikeuksien kohtaamista ja niistä selviytymistä sekä kykyä ponnahtaa takaisin vastoinkäymisistä. Selviytymiskyky liittyy myös optimismiin, kykyyn nähdä vaikeissakin asioissa myönteistä ja siihen, että voi nähdä omat vaikutusmahdollisuudet hankaluuksien keskellä. Siihen liittyy myös hyvä stressinsieto- ja ongelmanratkaisukyky sekä valmius hakea tarvittaessa tukea. Resilienssiys on niin yksilön kuin myös organisaation ja työyhteisön kyky, jota on mahdollista kehittää.

Avun pyytämistä ja tukeutumista muihin on pitkään kulttuurissamme pidetty jonkinlaisena heikkouden merkkinä. Resilienssiyden näkökulmasta tukeutuminen, yhteinen asioiden pallottelu ja erilaisten näkökulmien hakeminen on kuitenkin pikemminkin vahvuus- ja voimavaratekijä sekä usein erinomainen keino päästä pulmatilanteissa eteenpäin. Usein minä- ja me yhdessä -pystyvyyden kokemuksemme vahvistuu, kun huomaamme, että tästäkin selvisimme. Työelämässä resilienssiys voi olla niin omaan osaamiseen ja voimavaroihin luottamista, mutta myös sitä, että voimme luottaa porukkaamme ja siihen, että pulmatilanteissa puhallamme aidosti yhteen hiileen ja voimme antaa ja saada toisiltamme tukea. Enää ei myöskään esimiehen tarvitse – eikä ole viisastakaan – pyrkiä toimimaan liian yltiöitsenäisesti ja muista riippumattomasti. Hyvä esimiestyö ja johtajuus muuttuvat työelämämme muuttumisen mukana. Esimies voi osaltaan myötävaikuttaa johtamisellaan myös työyhteisön resilienssiyteen.

Työnohjaus tukee työssä jaksamista
Esimiehiä, asiantuntijaryhmiä sekä työyhteisöjä ohjatessani ja coachatessani olen havainnut, kuinka työnohjaus parhaimmillaan voi olla merkityksellinen kannonnokka, tärkeä paikka pysähtymiselle, oman sekä työyhteisön toiminnan reflektoinnille, sopivasti etäämmältä katsomiselle ja arvioinnille. Työnohjaus on säännöllisistä, 3 – 4 viikon välein tapahtuvista tapaamisista koostuva luottamuksellisuuteen perustuva prosessi ja suhde, joka on tyypillisesti kestoltaan vähintään vuoden pituinen, usein pidempikestoisempikin prosessi.

Monet esimiehet ovat löytäneet työnohjauksen merkityksellisenä keinona päästä säännöllisesti käsittelemään omasta työstä nousevia erilaisia ilmiöitä ja asioita. Työnohjaus voi olla tärkeä keino tukea omaa esimiestyötä, työssä jaksamista ja työssä kehittymistä. Usein esimiestyönohjauksessa käsiteltävät teemat liittyvät muun muassa haasteellisiin johtamistilanteisiin, oman esimiesroolin ja työn prioriteettien jäsentämiseen sekä myös siihen, kuinka esimiehenä voi tukea työyhteisön sujuvaa toimintaa esimerkiksi muutostilanteissa. Esimiesten ryhmätyönohjaukset, joissa esimiehet toimivat keskenään kollegiaalisissa suhteissa samassa organisaatiossa, ovat osoittautuneet myös erinomaiseksi keinoksi vahvistaa laajemminkin organisaation johtamiskäytänteitä ja -kulttuuria.

Työelämämme muutos edellyttää tekijöiltään uudenlaisia selviytymiskeinoja ja pohdintaa siitä, millä voimme tukea työyhteisön toiminnan sujuvuutta ja samalla henkilöstön – myös esimiesten – hyvinvointia ja uusiutumiskykyä. Työelämäämme voisikin hyvällä syyllä verrata pitkän matkan maratoniin, joka edellyttää aivan erilaista valmistautumista kuin sadan metrin pikajuoksu. Vähintäänkin inhimillistä olisi voida tavoitella myös sitä, että aikanaan eläkkeelle pääsisi ”hyvässä hapessa”. Vilpittömästi uskon, että tämä tavoite voi palvella samanaikaisesti myös työyhteisön taloudellista menestystä ja uusiutumiskykyä.

 

Ydinajatuksia työhyvinvoinnista

  • Pysähtyminen, tila ajattelulle sekä oman ja työyhteisön toiminnan reflektoinnille on erityisesti vaativissa asiantuntija- ja esimiestehtävissä hyödyllistä! Liika kiire ja hektisyys sokeuttaa, sumentaa ja näivettää!
  • Uusiutuminen ja luovuus kukkivat työyhteisössä, joissa työyhteisön kulttuuri tukee avoimuutta, dialogisuutta ja voimavaratekijöitä! Esimiesten toiminta- ja johtamistyyli sekä henkilökohtaiset voimavarat ovat merkityksellisessä roolissa!
  • Riittävä palautuminen tukee pidemmän tähtäimen hyvinvointia, työkykyä ja tuloksellisuutta!
    Mitä ovat sinun henkilökohtaiset selviytymiskeinosi ja hyödylliset ”kannonnokkasi”, joilla voit tukea omaa hyvinvointiasi ja voimavarojasi? Voisitko hyötyä jostakin uudesta keinosta? Kokeile!
  • Mitä ovat työyhteisötasolla voimavaratekijänne, joilla voitte vaalia työyhteisönne hyvää ja sujuvaa toimintaa? Panostetaanko esimiestyön tukemiseen ja henkilöstön voimavaratekijöihin sekä dialogiseen yhteistoimintaan riittävästi? Voisiko jotakin tehdä toisin?

 

Alkuperäinen kolumni on julkaistu verkkolehdessä: www.kollega.fi.

 

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *