Mitä työ sinulle merkitsee?

Arjen kiireessä tulee harvoin pohdittua, mitä merkityksiä työhömme ja työssä käyntiimme liittyy – siis muuta kuin palkan saanti ja itsensä sekä mahdollisen perheensä elättäminen. Useimmiten vasta tilanne, jossa syystä tai toisesta menetämme työmme, saa meidät ehkä ensi kertaa miettimään, mistä kaikesta muusta työn mukana joudumme luopumaan. Työpaikan menettäminen esimerkiksi yt-neuvottelujen, pidempien sairauslomien, erilaisten muiden vapaiden tai eläköitymisen myötä voi riipaista enemmän kuin olimme ennalta osanneet ajatella.

Työ tyydyttää monia perustarpeitamme riippumatta siitä, koemmeko olevamme ”vain töissä”, jolloin työ merkitsee ensisijassa toimeentuloa, vai koemmeko työmme enemmän uraksi, jolloin meille on toimeentulon lisäksi tärkeää saada kehittyä ja edetä urallamme. Työ voidaan nähdä myös kutsumuksena, jolloin sitä ei tehdä vain toimeentulon tai uran vuoksi, vaan siksi, että työ itsessään palkitsee ja mahdollistaa esimerkiksi sosiaalisesti arvostettavan työn tekemisen.

 

Kolme tärkeää perustarvetta

Psykologian professorit Richard M. Ryan ja Edward L. Decin ovat luoneet itseohjautuvuusteorian, jonka ytimessä on ajatus ihmisestä aktiivisena toimijana. Tämän mukaan ihminen pyrkii toteuttamaan itseään ja itse valitsemiaan päämääriä. Teoria rakentuu sisäisen ja ulkoisen motivaation kahtiajaon ympärille. Tämän teorian mukaan ihmisellä on kolme psykologista perustarvetta, joiden läsnäolo on välttämätöntä optimaaliselle kehitykselle ja hyvinvoinnille. Nämä perustarpeet ovat hyvinvoinnin välttämättömiä edellytyksiä ja tutkimukset osoittavatkin, että yhdessä ne selittävät suuren osan ihmisen kokemasta elämäntyytyväisyydestä ja myönteisistä tunteista.

Teorian mukaan kolme perustarvettamme ovat:

1. Autonomian tarve

Tämä tarkoittaa kokemusta siitä, että ihminen on vapaa päättämään omista tekemisistään. Henkilö voi tehdä asioita, jotka itseä kiinnostavat ja tekemisen motivaatio kumpuaa sisältä, ei niinkään ulkoisista pakotteista.

2. Kyvykkyys ja kokemus osaamisesta

Tämä tarkoittaa henkilön kokemusta siitä, että hän osaa hommansa, selviää haasteista ja saa asioita aikaan. Jokainen meistä haluaa pienestä pitäen tunnistaa itsensä pärjääjänä. Meille on tärkeää tunnistaa vahvuuksiamme, osaamisiamme, taitojamme, mutta yhtä lailla myös kehittymisalueitamme ja -mahdollisuuksiamme. Nautimme yleensä enemmän sellaisesta tekemisestä, jossa koemme pärjäävämme kuin sellaisesta, jossa koemme olevamme heikoilla. Parhaimmillaan, kun haastetaso on sopivan korkea ja koemme silti pärjäävämme, voimme päästä flow-tilaan, jossa olemme täysin uppoutuneita tekemiseemme.

3. Yhteisöllisyys ja yhteenkuuluvuus

Tämä tarkoittaa ihmisen perustavaa tarvetta kuulua johonkin sosiaaliseen ympäristöön ja yhteisöön ja olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Olemme perusluonnoltamme laumaeläimiä ja haluamme tulla aidosti kohdatuksi, nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi. Tässä mielessä hyvinvointimme on vahvasti kytköksissä ympärillämme oleviin ihmisiin. Kun koemme, että meistä välitetään ja voimme olla syvällisessä yhteydessä läheisimpiimme, voimme hyvin. Työpaikan ihmissuhteet voivat olla meille monella tavalla hyvin tärkeitä ja merkityksellisiä. Kun voimme kokea olevamme osa kannustavaa, turvallista ja lämminhenkistä yhteisöä, olemme parhaimmillamme myös työntekijöinä.

Teoriaan on lisätty hiljattain myös neljäs psykologinen perustarve:

4. Hyväntahtoisuus (benevolence)

Tämä tarkoittaa sitä, että yksilö kokee auttavansa toisia tai olevansa hyödyksi muille omalla toiminnallaan. Muun muassa psykiatri Viktor Frankl on korostanut, että tärkein ihmisen liikkeelle paneva voima on tarve löytää elämälleen tarkoitus. Elämän tarkoitus ei löydy Franklin mukaan niinkään loputtoman itsetutkiskelun kautta, vaan itsen ulkopuolelta, muita palvelemalla.

Tutkijatohtori, filosofi Frank Martelan mukaan näiden psykologisten perustarpeiden täyttymisen voidaankin nähdä olevan yksi edellytys yksilön merkityksellisyyden kokemukselle.

Ei vain rahasta

Usein keskeinen syy työssäkäyntiimme löytyy mahdollisuudesta ansaita rahaa ja inhimillisestä tarpeestamme elää itsenäisesti ilman tarvetta käydä vanhempiemme tai jonkun muun tahon kukkarolla. Säännöllinen ansainta mahdollistaa laskujen maksamisen ja perustarpeidemme tyydyttämisen. Viime aikoina julkisuuteen on noussut nuoria kolmekymppisiä, jotka ovat menestyneet bisneksessä niin hyvin, ettei heidän tarvitsisi enää työskennellä taloudellisista syistä. On myös taloudellisesta riippumattomuudesta nauttivia työikäisiä, jotka kaipaavat mahdollisen sapattinsa jälkeen takaisin työhön – ja harvoin vain rahan vuoksi.

Työ rytmittää elämäämme ja arkeamme. Kun jäämme palkkatyöstä pois, joudumme usein miettimään, millä rytmitämme ja täytämme sisällöllisesti päiviämme. Työllä voi olla myös tärkeä rooli itsemme toteuttamisessa, kehittymisessä ja uuden luomisessa. Haluamme ehkä jättää työmme kautta kädenjälkemme konkreettisessa tai kuvaannollisessa mielessä. Työ voi tuottaa monella tavalla mielihyvää, merkityksellisyyden tai onnistumisen kokemuksia. Joillakin työ voi määrittää hyvin paljon myös omaa identiteettiä ja omanarvontuntoa. Jotkut haluavat pitää työn osana elämäänsä loppuun asti ja lähteä ”saappaat jalassa”. Palkkatyöstä poisjäännin ja esimerkiksi vanhuuseläkkeelle siirtymisen voi kuitenkin tehdä sujuvammaksi se, että elämästä löytyy myös muita mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä tukevia elämänsisältöalueita.

Suhde työhön voi vaihdella eri elämänvaiheissa. Esimerkiksi pienten lasten vanhemmat saattavat haluta rytmittää työtä ja vapaa-aikaa huomioiden elämäntilanteensa. Toisaalta työn merkitys voi muuttua työ- ja elämänkokemuksen kartuttua: raha ei ole enää niin merkityksellisessä roolissa kuin nuorempana ja mahdollisuus jakaa omaa kokemusta ja osaamista voi tarjota tärkeää merkityksellisyyden tunnetta työssä. Eri aikakauden kasvateilla saattaa myös olla erilainen suhde työhön: vanhempi polvi voi kokea, että työ on aina ajanut kaiken muun edelle tyyliin ”ensin työ, sitten huvi”, kun taas tämän päivän parikolmekymppiset pitävät työn rinnalla usein yhtä tärkeänä myös vapaa-aikaansa.

Työn sisäinen merkitys

Työllä on eri ihmisille usein erilainen sisäinen merkitys. Välillä olisikin hyvä pysähtyä normityöarjessa pohtimaan mikä tuottaa meille nykytyössämme tyytyväisyyttä, mitä omassa työssä tai työympäristössä arvostamme ja minkä siinä koemme itselle tärkeänä ja merkityksellisenä. Voimme myös leikitellä ajatuksella, mistä kaikesta joutuisikaan luopumaan, jos työmme otettaisiin meiltä yhtäkkiä pois. Joskus oman tekemisen merkityksen kokemiseen voi riittää pienikin ajatusten ja asenteen hienosäätö tai asioiden katsominen hieman toisenlaisesta näkökulmasta.

Näitä asioita pohtiessani myös oma ymmärrykseni siitä, kuinka kiitollinen voin olla työstäni yrittäjäpsykologina auttaessani yksilöitä ja työyhteisöjä menestymään ja voimaan paremmin, vahvistui. Aiemmin mainitut psykologiset perustarpeet eivät aivan suoraan ole olleet kompassinani 25 vuotta sitten tälle kutsumusuralle suuntautuessani. Oma työelämäpolku muotoutuu meillä jokaisella omannäköiseksemme ja ajan myötä siellä voikin olla nähtävissä itselle merkityksellinen punainen lanka – joka ei kuitenkaan ole syntynyt välttämättä aivan sattumalta.

 

 

Kolumni on julkaistu 5.12.2018 Kollega.fi-verkkolehdessä:  https://kollega.fi/2018/12/mita-tyo-sinulle-merkitsee/

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *