.png)
Joka kuuseen kurkottaa, se onnistuu!
Positiivinen psykologia on noussut 2000-luvulla uudeksi psykologian osa-alueeksi. Kun perinteinen kliininen psykologia on keskittynyt pitkälti mielen sairauksiin, poikkeavuuksiin ja ongelmiin, tarkastelee positiivinen psykologia eheyden edellytyksiä ja keinoja lisätä inhimillistä onnellisuutta ja kukoistusta.
Positiivisen psykologian näkökulmasta huomio pyritään suuntaamaan pulmien asemesta olemassaoleviin vahvuuksiin, hyvin toimiviin seikkoihin, voimavaratekijöihin sekä näiden edistämiseen. Huomion kohteena on usein hyvinvointi ja se, miten voimme tunnistaa ja kehittää parasta itsessämme ja toisissamme sekä kuinka edistää menestymisen edellytyksiä ja mahdollisuuksia. Positiivisella psykologialla on ollut paljon annettavaa niin yksilötason kuin myös työyhteisötason hyvinvointiin ja menestykseen. Esa Saarinen on osuvasti luonnehtinut, että positiivinen psykologia on mullistanut pysyvällä tavalla ajattelutapojamme, arjen käytäntöjä, instituutioiden toimintamekanismeja sekä filosofiaa, johon elämä perustuu.
Sananlaskut ajattelutapojen taustalla
Ei tarvitse mennä kovin paljon ajassa taaksepäin huomatakseen kulttuuristen ajattelutapojemme muuttuneen myönteisempään suuntaan. Erilaiset suomalaiset sananlaskut ovat yksi esimerkki tästä ajattelun muutoksesta sekä osaltaan myös siitä, minkälaiseen ajatteluun on kansanperinteessämme aiemmin nojattu. ”Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten. Vaikeneminen on kultaa. Vaatimattomuus kaunistaa.” Myös tunteiden ilmaisua on pyritty kontrolloimaan sananlaskuilla ja pitämään liika ilo ja nauru kuosissa: ”itku pitkästä ilosta” tai ”räkänokastakin mies tulee, muttei tyhjän naurajasta.”
Sananlaskuilla on ollut kulttuurisesti toimintaamme säätelevä vaikutuspyrkimys. Ne ovat osaltaan toimineet normatiivisina sääntöinä toivottavalle ja ei-toivottavalle käyttäytymiselle ja edustaneet aikakautensa kuvaa sosiaalisesti suotavasta käyttäytymisestä. Sananlaskujen kautta piirtyy kuvaa myös siitä, kuinka kulttuurisina selviytymiskeinoina on arvostettu näkymättömyyttä, taustalla pitäytymistä, vaikenemista ja vakavuutta.
Vielä nykyäänkin aitoa dialogisuutta, erilaisten näkemysten avointa pallottelua, positiivisen palautteen välitöntä jakamista, voimavaratekijöiden ja yhteisten onnistumisten hypetystä harjoitellaan työyhteisöissä. Myönteistenkin tunteiden ilmaisua – iloa, naurua ja innostusta – pidetään turhaan naftaliinissa.
Tänä päivänä meillä on jo runsaasti tutkimuksellista tietoa työhyvinvointiin ja organisaatioiden menestymiseen vaikuttavista tekijöistä. Tunteiden johtamisen tärkeys tunnistetaan niin yksilö- kuin työyhteisökulttuuritasolla, tunnemme valmentavan johtajuuden periaatteita, työnilon ja työhyvinvoinnin rakennuselementtejä sekä innovatiivisuuteenkin yhteydessä olevia tekijöitä.
Hyvinvointi koostuu monesta tekijästä
Positiivisen psykologian uranuurtaja Martin Seligman on luonut PERMA-hyvinvointimallin, joka koostuu viidestä elementistä:
Positive emotions = Myönteiset tunteet Engagement = Sitoutuminen Relationships = Myönteiset ihmissuhteet Meaning = Merkityksellisyys Accomplishments = Aikaansaamisen kokemus
Tutkimusten mukaan myönteiset tunteet vaikuttavat monipuolisesti selviämiseen ja hyvinvointiin. Myönteiset tunteet rakentavat ja laajentavat ajattelua sekä huomiokykyä niin yksilö- kuin ryhmätasolla. Ne myös lisäävät luovuutta ja tyytyväisyyttä elämään sekä parantavat kykyä kohdata vastoinkäymisiä.
Hyvinvointi ja onnellisuus voivat kummuta myös siitä, että itseä innostava tekeminen tempaa mukaansa ja ihminen voi uppoutua siihen koko tarmollaan. Sitoutuminen ja siitä seuraavat kokemukset voivat tukea vahvasti hyvinvointia ja mahdollisuutta itsensä toteuttamiseen. Csíkszentmihályi on tutkimuksissaan todennut ihmisten olevan onnellisimmillaan juuri tällaisina flow-tilaksikin kutsuttuina hetkinä elämässään.
Hyvien ihmissuhteiden merkitys on tutkimusten valossa olennaisin hyvinvointia ja hyvää elämää luova seikka. Ihmiset kokevat voimakkaampia myönteisiä tunteita ollessaan yhdessä muiden kanssa kuin yksin ollessaan.
Merkityksellisyyden kokemus voi syntyä erityisesti jonkin itseä suuremman palvelemisesta, mikä on usein suorassa yhteydessä omiin arvoihin: mikä elämässä on tärkeää ja olennaista, mistä haluaa että muistetaan, millaisen jäljen haluaa jättää maailmaan ja läheisiinsä.
Aikaansaamisen tunteessa ja kokemuksessa on yleensä kyse asioista, jotka tuottavat meille hyvää mieltä ja joita teemme niiden itsensä vuoksi. Ne eivät useinkaan edellytä, että teko tai projekti olisi jollakin tavalla erityislaatuinen, vaan aikaansaaminen itsessään tuottaa iloa.
Tutki uskomuksiasi
Ajattelumme ytimessä voi olla erilaisia, syväänkin juurtuneita uskomuksia itsestä ja toisista: minkälainen olen, minkälainen minun kuuluu olla, mitä odotan muilta, mitä sallin, mitä en salli. Tässä ytimessä voivat sijaita myös kulttuuristen sananlaskujemme perityt opit. Minkälaiset uskomukset ohjaavat omaa ajattelua ja toimintaa suhteessa itseen ja suhteessa toisiin? Miten puhun itse itselleni? Osaanko iloita ja kiittää itseäni onnistumisista? Voinko tavoittaa myötätuntoista suhdetta itseeni? Osaanko olla onnellinen toisen onnistumisesta ja menestyksestä? Minkälaisia peilipintoja olemme toinen toisillemme? Kohotammeko, innostammeko ja inspiroimmeko toisiamme vai rajoitammeko ja latistammeko?
Mitäpä jos päivittäisimme vanhoja sananlaskuja positiivisen psykologian hengessä tähän aikaan ja hyvinvointiymmärrykseemme paremmin istuviksi. Tässä pari ehdotusta:
Joka kuuseen kurkottaa, se onnistuu!
Vaikeneminen ja erityisesti läsnäoleva kuuntelu ovat kultaa – samoin osallistuvuus, omien näkemysten esittäminen ja valmius vastavuoroiseen dialogiin.
Vaatimattomuus saattaa kaunistaa. Omien arvojen ja vahvuuksien kautta toimiminen tekee meistä kuitenkin aivan vastustamattomia ja ympäristöämmekin inspiroivia!