Pysähtymisen taito on avain kestävään työelämään

Työelämä on nykypäivänä hyvin kiivasrytmistä ja myös henkisesti vaativaa. Aivomme ja hermostomme tekee kovasti työtä, eikä palautuminen työpäivän aikana tai vapaa-ajallakaan ole itsestäänselvyys.

Palautuminen ei ole vain yksilön vastuulla, vaan palautumismahdollisuuksiimme vaikuttaa aina myös työpaikan toimintakulttuuri. On ollut ilahduttavaa huomata, että tietoisuus palautumisen tärkeydestä on lisääntynyt ja myös työpaikoilla on alettu pohtia keinoja, joilla liikaa kiirettä ja kuormitusta voitaisiin suitsia ja tukea palautumisen mahdollisuuksia.

Miksi pysähtyminen on välttämätöntä?

On tärkeää muistaa, että me ihmiset emme ole koneita. Pitkittynyt ylivireys näkyy tyypillisesti keskittymisvaikeuksina, ärtyneisyytenä, univaikeuksina ja usein myös erilaisina fyysisinä vaivoina. Aivomme kaipaavat säännöllisiä taukoja toimiakseen optimaalisesti. Jatkuva ärsyketulva, multitaskaus ja kiire eivät ainoastaan heikennä keskittymiskykyä, vaan rapauttavat myös ajattelukykyä, hallinnan tunnetta ja päätöksentekoa.

Pysähtymisen ja suvannon hetket antavat aivoillemme tilaa jäsentää ja sulatella asioita, mikä tukee oppimista, asioiden sisäistämistä ja usein myös uusien oivallusten syntymistä. Erityisesti tärkeiden ja kauaskantoisten päätösten äärellä oman ja työyhteisön henkisen tilan tiedostaminen on keskeistä. Juuri kiireen ja paineen keskellä olisi viisasta pysähtyä, hengähtää ja aktivoida harkitsevampaa mielemme puolta. Yhteiset työporukan pysähtymisen ja rauhallisen tuumailun hetket voivat olla aivan kriittisen tärkeitä. Panostaminen palautumiseen ja työhyvinvointiin palvelee merkittävästi organisaatioiden työn sujuvuutta, oppimis- ja uusiutumiskyvykkyyttä ja myös pidemmän tähtäimen liiketoiminnallista pärjäämistä.

Mikä tekee pysähtymisestä niin vaikeaa?

Pysähtymisen esteet liittyvät yleensä sekä kulttuuriin että yksilön sisäisiin ajattelumalleihin. Työyhteisöissä kiirettä ja tiukkatahtista suorittamista saatetaan edelleen arvostaa harkinnan ja laadun kustannuksella.

Ajatus siitä, että ihmisen arvo määräytyy suoritusten määrän tai nopeuden mukaan voi elää tiedostamattomasti yhteisöissä ja myös meissä yksilöissä. Tiukat aikataulut ja kovat tulostavoitteet saattavat ylläpitää toimintaa, jossa rauhallisuus ja harkinta jäävät sivurooliin. Monella sisäinen kriitikko – ääni, joka vaatii ”vielä vähän enemmän” – saattaa estää pysähtymästä, vaikka keho ja mieli kaipaisivat lepoa.

Miten rakentaa pysähtymisen kulttuuria työpaikoille

Yksilötasolla

• Harjaannu tunnistamaan milloin pysähtyminen on tarpeen: Onko tämä todella kiireellistä? Voisiko pienen aikalisän ottaminen olla viisasta?

• Opettele kuuntelemaan oman kehon ja mielen kuormitusmerkkejä ja reagoi niihin jarruttamalla ajoissa.

• Luo työpäivääsi taukoja (lounas- ja kahvitauot) sekä myös lyhyempiä mikrotaukoja. Käy esimerkiksi lyhyellä kävelyllä palaverien tai työtehtävien välissä tai hengitä syvään viisi kertaa ennen uuden tehtävän aloittamista. Harjaannu tunnistamaan taukojen vaikutus omaan kehoon, mieleen ja olotilaan.

• Varaa työpäivän ja työviikon loppuun lyhyt reflektointihetki: mitä teit ja sait aikaan, mitä opit, mitä voit siirtää seuraaville päiville? Tällainen clousing-hetki tukee hallinnan tunnetta ja mahdollisuutta päästää irti työasioista vapaalle siirryttäessä.

• Huolehdi työn ja vapaa-ajan rajoista ja suojaa vapaa-aikaasi palautumiselle.

• Vaali työn ulkopuolella laadukasta unta, lepoa, liikuntaa, hyviä ihmissuhteita sekä terveellistä ravintoa – ne ovat palautumisen keskeisiä kulmakiviä.

Työyhteisötasolla

• Rakennetaan kulttuuria, jossa pysähtyminen, mikrotauot ja hengähdyshetket ovat normaali osa työarkea.

• Arvostetaan harkintaa, ajatteluun käytettävää aikaa ja työn laatua, ei pelkästään nopeutta ja isoja volyymeja.

• Aikataulutetaan palaverit niin, että niiden väliin jää siirtymäaikaa, esimerkiksi 50 minuutin palaveri 60 minuutin sijaan.

• Suunnitellaan työtiloja, jotka tukevat keskittymistä ja vähentävät häiriötekijöitä.

• Luodaan hyviä käytänteitä keskittymistä, ajattelun tilaa ja myös yhteistä keskustelua edellyttäviin tehtäviin.

• Hyödynnetään erilaisia työpajoja ja myös työnohjausta pysähtymisen ja reflektoivan ajattelun tukena.

Johdon rooli

• Johdon esimerkillä on suuri vaikutus: kun johto itse pysähtyy ja puhuu palautumisen tärkeydestä, viesti menee paremmin perille.

• Rakennetaan työpaikan käytänteet niin, että realistiset aikataulut, riittävät resurssit ja kohtuullinen kuormitus ovat mahdollisia.

• Luodaan avoin keskustelukulttuuri, jossa kuormituksesta, jaksamisesta ja palautumisen tavoista voidaan puhua ilman pelkoa tai häpeää ja näiden tueksi on työyhteisössä hyviä käytänteitä.

• Esihenkilöiden on tärkeää huolehtia omasta hyvinvoinnista ja palautumisesta eli laitetaan happinaamari ensin omille kasvoille. Myös organisaatioiden on tärkeää resurssoida esihenkilötyöhön realistisesti ja luoda erilaisia keinoja esihenkilöiden ja johdon hyvinvoinnin ja hyvän toimintakyvyn tueksi.

Pysähtyminen ei ole tehottomuutta, vaan pikemminkin edellytys laadukkaalle työnteolle ja kehittymiselle. Kun yksilöt, tiimit ja johtajat sitoutuvat palautumista tukevaan kulttuuriin, rakennamme samalla myös inhimillisesti kestävämpää työelämää. Pysähtymisen ja palautumisen tukeminen on investointi, joka maksaa itsensä monin verroin takaisin. Hyvinvoiva ja voimavaroja omaava työyhteisö on oppimis- ja uusiutumiskykyinen ja kilpailussa pärjäävä.

Blogi on julkaistu 7.5.2025 Kollega.fi-verkkolehdessä: https://kollega.fi/2025/05/pysahtymisen-taito-on-avain-kestavaan-tyoelamaan/